(Anteeksi, kuvia ei tule 1. luvussa!)

Mizuki istui puiston penkillä odottamassa ystäviään. Viimeinkin he tulivat! Asuki sattu katsomaan Mizukia joka punastui heti.

 

Mizuki veti Sakuran puun taakse että Asuki ei kuulisi. -Kuule, Mizuki kuiskasi, -Onko Asuki ihastunut minuun? Sakura alkoi nauramaan. -Kaikkihan sen tietää että te olette vuoden pari! Sakura sai hekotukseltaan kuiskattua. Mizukin naama venähti.

 

Mizukin sisällä myrskysi. -MIZUKIII!!!! Sakura kiljui Mizukin korvan vierestä.

-Sinunhan piti laulaa!  -Aivan, juu, juu, laulan kyllä.... Mizuki mutisi ja näki että Asuki katseli häntä taas. Heidän katseensa olivat vain nanosekunnin kiinni toisissään, mutta Mizuki huomasi Asukankin punastuneen.

 

Harkkojen jälkeen Mizuki jäi odottamaan että hänen vanhempansa tulisivat hakemaan. Asuki ajoi moottoripyörällään ohi ja pysähtyi. -Kaipaatko kyytiä? Asuki kysyi Mizukilta. -Tietysti.. Mizuki sanoi ujommin kuin kukaan maailmassa.

 

He ajoivat Mizukin kotiin. Mizuki nousi kyydistä ja melkein juoksi kotiovelleen että pääsisi pian eroon kiusallisesta tilanteesta heidän katseidensa kohtaessa(taas..).

 

Mizuki huomasi ettei hänen vanhenpassa olleet kotona. Pöydälle oli jätetty pikainen viesti: "Jouduimme lähtemään sairaalaan, tiedät kyllä miksi. Mene aikaisin nukkumaan, vaikka huomenna on lauantai, koska tulen hakemaan sinut katsomaan pikkusisarustasi. Jääkaapissa on kobe-beefiä tofulla ja tulisella marinadilla*. Lempiruokaasi. Syö jos on nälkä ja mene ennen kymmentä nukkumaan!"  Ja pah.. Ennen kymmentäkö?? Vähintään kahteentoista asti katon leffoja!! Mizuki ajatteli muutenkin riehuvassa päässään.

 

Mizuki katseli elokuvia yhteentoista asti. Sängyssä hän kuunteli sateen ropinaa katolla. Hän ajatteli vain Asukia. Asuki... Asuki...

 

Mizukin unessa: Mizuki nukkui tyhjässä sinisessä huoneessa. Asuki oli huoneen toisessa päässä. Mizuki lähti juoksemaan Asukia kohti. Asukin huulet liikkuivat. Asuki näytti olevan pahoillaan jostain. Pian tuli kirkas valo ja he olivat yhtäkkiä moottoripyörän kyydissä. Oli kesä, mutta unessa oli talvi. Asuki liikutti huuliaan. Mizuki erotti sanat rakastan ja lähde. Mizuki ei ymmärtänyt. Asuki tönäisi Mizukin alas moottoripyörän selästä ja hyppäsi perässä. Rekka törmäsi moottoripyörään. Asuki auttoi Mizukin ylös maasta. Mizuki istahti penkille. Asuki istui viereen ja nousi heti ylös. Mizukin oli pakko tarrata Asukin hihaan kun hän koitti lähteä. Asuki tarttui Mizukin käteen ja veti luokseen. He halasivat. Se lämmitti oudosti, ei tavallisesti vaan sisältä. Mizuki tunsi huulillaan jotain pehmeää. Asuki suuteli häntä ja katosi savuna ilmaan.

 

Mizuki heräsi. Hän kuuli koputuksen ja katsoi kelloa. Kello oli jo kaksi! Mizuki pukeutui nopeasti ja juoksi isänsä autolle.

 

Matkalla sairaalaan, -joka muuten oli todella pitkä- , Mitzuki mietti unta. Pian hän nukahti taas.

 

Mitzukin unessa: Mizuki seisoi hääkaaren alla. Hänen tulipunaiset hiukset olivat nyt  nutturalla, hunnun ja tiaran kanssa. Sulhanen joka käveli kaarelle, ei ollut Asuki. Hän oli koulumme suosituin tyyppi: Never Longer joka muutti amerikasta Japaniin. Mitzuki ei voinut hallita suutaan ja sanoi väkisin "Tahdon". Asuki käveli silloin kirkon ovesta mustat hiuksensa sekaisin ja mustat kyyneleet poskilla. -Kuinka voit tehdä tämän minulle.. Rakastan sinua.. Asuki kuiskasi. Mizuki oli juoksemassa Asukia kohti, mutta hän katosi taas savuna ilmaan. Mizuki tiesi silti hänen olevan siinä ja tarrasi hänen hihaansa. Asuki tuli takaisin. Hän tunsi saman tunteen jonka viime unessakin; Asuki veti hänet halaukseensa ja veti häneltä vihkisormuksen pois. He halasivat pitkään.

 

Mitzuki heräsi audon nykähdykseen. He olivat sairaalassa.

 

Äidin osasto löytyi helposti, ja onneksi pikkusiskonikin(jippii!!) oli siellä. Haruhina näytti aivan minulta! Päätimme isäni kanssa mennä sairaalankahvilaan, koska en ehtinyt syödä edes illalla mitään. Onneksi siellä oli suuri valikoima erillaisia susheja: naudan lihasta, kalasta, kasvisksista, levästä ja äyriäistä. Otin yhden kaikkia ja sakea sekä kastiketta.

 

Pääsimme illalla kotiin vauvan ja äidin kanssa. Minulle iski varmaan vauvakuume koska halusin pitää Haruhinaa sylissäni ja hoitaa häntä. Olin huoneessani Harun kanssa ja nukahdin sängylle Harun viereen. Näin taas unta.

 

Mizukin unessa: Mizuki oli puutarhassa joka näytti loputtomalta ja kauniilta. Asuki makasi kukkien seassa. Mizuki meni Asukin luokse ja istui hänen viereensä. Asukin käsi työntyi Mizukin käteen. -Älä ikävöi minua enää.. Asuki kuiskasi hiljaa ja nousi istumaan. Asuki käveli kohti moottoripyöräänsä. Mizuki tunsi kyynelten putoavan syliinsä raskaasti. -Eiii!!!! Mizuki huusi sydämmensä pohjasta ja koitti juosten tavoittaa Asukin, mutta väli matka tuntui hetki hetkeltä pitenevän. Mizuki lyyhistyi maahan ja antoi kyynelten virrata poskilleen ja alkoi hyräillä; I love your eyes, I love your smile, I love your funky hair. I love your walk, I love your talk and thinks what you did. I love you love you yes I do, love me more, love me too. Honey, honey, bikabuu, I'm love whit you.   Asuki taisi kuulla sen koska kääntyi takaisin ja istui Mizukin viereen ja otti Mizukin kädet käsiinsä. Mizuki halasi Asukia niin että hän kaatui. Mizuki ei koskaa itkenyt niin paljon.

 

Seuraavana päivänä Mizuki näki Asukin puistossa. Mizuki istui samalle penkille. Asuki hivutti kätensä Mizukin pään ylitse olkapäälle. Mizuki nojasi Asukaan joka se ei häirinnyt. Asuka nousi pian seisomaan. Mizuki tarrasi hänen hihaansa. Se tapahtui niinkuin unessa. Asuki veti Mizukin syleilyynsä ja suuteli. Pitkään.

 

                           1. luvun loppu.

 

 

*Kobe-beef on nautaa, jota hierotaan käsin, syötetään puhtainta ja parasta rehua ja niille soitetaan Mozartia.